Tulosta sivu

Vahinkovakuutus

Vakuutusriskillä tarkoitetaan riskiä siitä, että vakuutuskorvaukset ovat korkeammat kuin on oletettu.

Vahinkovakuutuksessa vakuutusriskejä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta:

Vahinkovakuutustoimintaa harjoitetaan If Vahinkovakuutuksen vastuuvalintaa koskevien pääperiaatteiden puitteissa; olennaista on, että vakuutuksia myytäessä yhtiöllä on aina riittävästi ymmärrystä, ammattitaitoa ja tilastollista aineistoa, jotta riskit ymmärretään ja kyetään kvantifioimaan. If Vahinkovakuutus myy vakuutuksia lähinnä Pohjoismaissa, Baltian maissa sekä pohjoismaisille asiakkaille, joilla on toimintaa Pohjoismaiden ulkopuolella.

Vastuuvalintaan liittyvät riskit vahinkovakuutuksessa

Vahinkovakuutusyhtiö on sitoutunut maksamaan vakuutetuille korvauksia vahinkotapahtumien sattuessa, mistä vastikkeeksi yhtiö saa vakuutuksenottajilta vakuutusmaksuja. Vahinkovakuutustoiminnan kannattavuuden kannalta on keskeistä, että korvauskulut ja liikekulut osataan arvioida tarkasti ja vakuutussopimukset hinnoitella niiden mukaisesti.

Epävarmuus on vahinkovakuutustoiminnalle luonteenomaista ja riskinä ovatkin odottamattoman suurista korvauksista syntyvät tappiot. Esimerkkejä ovat suuret palot, luonnonkatastrofit kuten ankarat talvimyrskyt sekä pienten ja keskikokoisten vahinkojen tiheyden tai keskimääräisen korvauskoon ennakoimaton kasvu.

Tuloksen herkkyyttä – ja siten vastuuvalintaan liittyvää riskiä – on kuvattu taulukossa 4 eri tunnusluvuissa tapahtuvien muutosten suhteen.

Taulukko 4
Vakuutustuloksen herkkyysanalyysi, If Vahinkovakuutus


 Nykyinen taso
Vaikutus tulokseen ennen veroja, Milj. €
Tunnusluku (2009) Muutos 2009 2008
Yhdistetty kulusuhde, henkilöasiakkaat 92,4 % +/- 1 prosentti-
yksikköä		 +/- 20 +/- 20
Yhdistetty kulusuhde, yritysasiakkaat 92,6 % +/- 1 prosentti-
yksikköä		 +/- 11 +/- 12
Yhdistetty kulusuhde, suurasiakkaat 90,4 % +/- 1 prosentti-
yksikköä		 +/- 4 +/- 5
Yhdistetty kulusuhde, Baltia 91,7 % +/- 1 prosentti-
yksikköä		 +/- 2 +/- 2
Vakuutusten maksutaso 3 646 +/- 1 prosenttia +/- 36 +/- 38
Vahinkotiheys 2 716 +/- 1 prosenttia +/- 27 +/- 28
Jälleenvakuutusten maksutaso 216 +/- 10 prosenttia +/- 22 +/- 24

Hallintorakenne vastuuvalintaan liittyvän riskin osalta

Underwriting Committee on vastuussa vastuuvalintapolitiikassa (Underwriting policy) määriteltyjen periaatteiden seurannasta. Vastuuvalintapolitiikka on tärkein vakuutusten myyntiä ohjaava dokumentti. Se määrittelee vakuutusten myynnin yleisperiaatteet, rajoitukset, limiitit ja suuntaviivat. If Vahinkovakuutuksen hallitus vahvistaa vastuuvalintapolitiikan vähintään kerran vuodessa.

Vastuuvalintapolitiikkaa täydennetään yksityiskohtaisilla ohjeilla, jotka ohjaavat vakuutusten myyntiä eri liiketoimintayksiköissä. Nämä ohjeet pitävät sisällään muun muassa hinnat ja hinnoittelun luokitusmallit, ohjeet vakioehdoista ja sopimusteksteistä, vastuuvalintavaltuudet ja -limiitit, kuten vakuutettavat määrät, sekä luettelon vakuutuskelvottomista riskeistä.

Riskienhallinta ja valvonta

Vahinkovakuutuksen liiketoimintayksiköt hallinnoivat vastuuvalintariskejä päivittäisessä työssään. Erilliset riskienvalinta- ja hinnoitteluyksiköt vastaavat tariffeista ja vakuutusten hinnoittelusta Henkilöasiakkaat-liiketoiminta-alueen osalta ja Yritysasiakkaat-liiketoiminta-alueen pienempien riskien osalta. Suurasiakkaat-liiketoiminta-alueen ja Yritysasiakkaat-liiketoiminta-alueen monimutkaisempien riskien osalta vastuuvalinta perustuu enemmänkin yleisperiaatteille ja tilannekohtaiseen valintaan kuin ennalta määrättyihin tariffeihin. Yleisesti ottaen vakuutusten hinnoittelu perustuu korvauksista tehtyihin tilastoanalyyseihin ja arvioihin tulevasta kehityksestä, esimerkiksi korvausinflaation ja vahinkotiheyden osalta.

Vahinkovakuutustoiminnan vakuutuskanta on hyvin hajautettu, koska vakuutuksenottajien määrä on suuri ja toimintaa harjoitetaan laajalla maantieteellisellä alueella sekä useissa eri vakuutuslajeissa. If Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksujen jakauma maittain on esitetty kuvassa 10.

Hajautuksesta huolimatta riskikeskittymiä voi syntyä esimerkiksi altistuttaessa luonnonkatastrofeille, kuten talvimyrskyille ja tulville, joille alttiimpia alueita ovat Tanska, Norja ja Ruotsi. Lisäksi yksittäiset isot vahingot voivat vaikuttaa merkittävästi tulokseen. Jälleenvakuutuksella pienennetään näitä riskejä. Vuodesta 2003 lähtien If Vahinkovakuutuksessa on ollut käytössä kaikki Pohjoismaat kattava jälleenvakuutusohjelma. Vuonna 2009 omapidätystasot eri vakuutuslajeille olivat 100–200 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 9,8–19,5 miljoonaa euroa) riskiä kohden ja 200 miljoonaa Ruotsin kruunua yksittäistä vahinkotapahtumaa kohden.

Vastuuvelan riittävyysriski vahinkovakuutuksessa

Vahinkovakuutuksen vakuutusteknisen vastuuvelan määrittämiseen liittyy aina epävarmuutta, koska vastuuvelka on tämän hetken paras arvio raportoimattomien vahinkojen suuruudesta ja vahinkotiheydestä. Vahingot ilmoitetaan vakuutusyhtiölle yleensä viiveellä ja monissa tapauksissa lopullisen korvauksen määrittelyyn menee vielä jonkin aikaa.

Vakuutustekninen vastuuvelka jakautuu yhtiön taseessa vakuutusmaksuvastuuseen ja korvausvastuuseen. Vakuutussopimusten solmimishetkellä taseeseen kirjataan vakuutusmaksuvastuuta tulevien korvausten varalle. Vakuutusmaksuvastuun on tarkoitus kattaa jo solmittujen vakuutussopimusten jäljellä olevan vakuutuskauden odotettavissa olevat korvausmenot ja liikekulut. Korvausvastuun tarkoituksena on puolestaan kattaa tulevaisuudessa suoritettavat korvaukset kaikista jo tapahtuneista vahingoista. Tämä koskee myös tapahtuneita vahinkoja, joita ei vielä tilinpäätöshetkellä ole raportoitu vakuutusyhtiölle.

Vakuutustekniseen vastuuvelkaan liittyvä epävarmuus on tavallista suurempi uusissa vakuutuslajeissa, joista ei ole olemassa täydellisiä ns. run-off-tilastoja sekä vakuutuslajeissa, joissa vahingon selvittäminen kestää kauan. Edellä mainittuja ominaisuuksia sisältäviä lajeja ovat lakisääteinen tapaturmavakuutus, liikennevakuutus sekä vapaaehtoiset vastuu- ja tapaturmavakuutukset.

Vahinkovakuutuksen vakuutusteknisen vastuuvelan odotettu duraatio vakuutuslajeittain on esitetty kuvassa 11. Vakuutusteknisen vastuuvelan odotettu duraatio maittain ja vakuutuslajeittain on esitetty taulukossa 5.

Lakeihin perustuvien vakuutusten, kuten liikennevakuutus ja lakisääteinen tapaturmavakuutus, ominaisuudet, ja näin ollen myös riskit, eroavat huomattavasti maittain. Jotkut suomalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset vakuutukset sisältävät eläkemuotoista korvausvastuuta, joka on herkkä kuolevuusoletusten ja diskonttokoron muutoksille. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ja liikennevakuutuksen osuus vakuutusteknisestä vastuuvelasta on 68 prosenttia.

Monien vastuulajien vastuuvelat ovat herkkiä inflaation muutoksille. Inflaatioriski syntyy siitä, että vakuutusteknisen vastuuvelan arvioinnissa käytetty tulevaisuuden inflaatio-oletus onkin realisoituvaa tulevaisuuden korvausinflaatiota alhaisempi. Koko vastuuvelassa otetaan huomioon inflaatiokehitys, joka on tärkeä tekijä lajeissa, joissa vahingon selviäminen kestää kauan. Näissä ns. pitkähäntäisissä vakuutuslajeissa, kuten lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa ja liikennevakuutuksessa, arvioidaan tulevaa odotettua korvausinflaatiota. Inflaation estimaatit perustuvat ulkoisiin arvioihin inflaatiokehityksestä (esim. kuluttajahintaindeksi ja palkkaindeksi) yhdistettynä yhtiön omiin arvioihin eri korvauslajien kasvusta. Vakuutusteknisen vastuu velan inflaatioriski otetaan huomioon If Vahinkovakuutuksen sijoitusstrategiassa. Inflaatioherkkyys vaihtelee maittain erilaisista kansallisista säännöistä johtuen.

Vastuuvelan herkkyys eri riskeille 31.12.2009 on esitetty taulukossa 6.

If Vahinkovakuutuksen vastuuvelkaa vahinkovuosittain ennen ja jälkeen jälleenvakuuttajan osuutta on kuvattu korvauskulujen kehitystaulukoissa, jotka on esitetty tilinpäätöksen liitetiedoissa (liite 27).

Taulukko 5

Vakuutustekninen vastuuvelka vakuutuslajeittain ja maittain (kirjanpitoarvot), If Vahinkovakuutus, 31.12.2009


 Ruotsi Norja Suomi Tanska Yhteensä

Milj. € Duraatio Milj. € Duraatio Milj. € Duraatio Milj. € Duraatio Milj. € Duraatio
Liikennevakuutus 2 060 7,3 815 3,1 799 8,7 121 2,6 3 795 6,5
Lakisääteinen tapaturmavakuutus 0 0,0 371 5,6 995 9,6 258 5,8 1 624 8,1
Vastuuvakuutus 292 3,0 154 3,6 107 3,4 79 2,9 632 3,2
Tapaturmavakuutus 212 5,5 275 3,2 83 1,9 49 2,5 619 3,7
Omaisuusvakuutus 364 1,2 538 1,1 196 0,9 97 0,9 1 194 1,1
Kuljetusvakuutus 38 0,9 27 0,9 31 1,1 10 0,8 106 0,9
Yhteensä 2 965 5,8 2 180 3,0 2 210 7,7 614 3,7 7 970 5,4

Taulukko 6

Vastuuvelkaan liittyvien riskien herkkyydet, If Vahinkovakuutus

Vastuuvelan erä Riskitekijä Riskiparametrin muutos Maa Vaikutus milj. € 2009
Nimellismääräinen vastuuvelka Inflaatio kasvaa Yhden prosenttiyksikön kasvu Ruotsi
Tanska
Norja
Suomi		 175,6
15,1
81,1
23,2
Diskontattu vastuuvelka (toistuvaiskorvaukset ja osa suomalaisesta IBNR:stä) Diskonttokorko laskee Yhden prosenttiyksikön lasku Ruotsi
Tanska
Suomi		 48,1
7,9
163,9
Toistuvaiskorvaukset / eläkkeet Kuolevuus laskee Odotettu elinikä kasvaa yhdellä vuodella Ruotsi
Tanska
Suomi		 8,3
0,3
17,1

Hallintorakenne vastuuvelan riittävyysriskin osalta

If Vahinkovakuutuksen hallitus hyväksyy vastuuvelan laskentaa koskevat ohjeet. If Vahinkovakuutuksen pääaktuaarin vastuulla on tehdä ja esittää ohjeet vastuuvelan määrittämiseksi sekä arvioida, onko vastuuvelka riittävä. Pääaktuaari laatii vähintään neljännesvuosittain raportin vakuutusteknisen vastuuvelan riittävyydestä, joka lähetetään If Vahinkovakuutuksen hallitukselle, IRCC:lle, sekä toimitusjohtajalle.

Actuarial Committee (AC) on If Vahinkovakuutuksen pääaktuaarin neuvoa-antava ja valmisteleva toimikunta. Se antaa suosituksia vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan ohjeistuksesta. Toimikunta myös seuraa vastuuvelan kehitystä ja auttaa pääaktuaaria vastuuvelan riittävyyden arvioinnissa.

Riskienhallinta ja valvonta

Aktuaarit analysoivat vastuuvelan riittävyyttä ja seuraavat sitä jatkuvasti suhteessa olemassa olevien ohjeistuksiin. Aktuaarit kehittävät lisäksi menetelmiä ja järjestelmiä, joita käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa.

Vakuutusmatemaattiset arviot perustuvat tilinpäätöspäivänä käytettävissä oleviin tilastoihin tapahtuneista vahingoista, sekä muuhun käytettävissä olevaan tietoon, jota ovat mm. vahinkokehityksen trendit, maksamattomien korvausten määrä, lakimuutokset, oikeustapaukset ja yleinen talouskehitys. Vastuuvelan laskennassa yleisesti käytettyjä menetelmiä ovat Chain Ladder ja Bornhuetter-Fergusson-tekniikat yhdistettynä ennusteisiin vahinkojen lukumäärästä ja keskimääräisistä korvauskuluista.

Jälleenvakuutus

Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuspolitiikassa (Reinsurance Policy) annetaan ohjeet jälleenvakuutussuojan hankkimisesta. Jälleenvakuutuksen tarve ja sen optimaalinen valinta arvioidaan tilastollisen analyysin perusteella. Jäljelle jäävä nettovastuu riippuu valvontaviranomaisten, yhtiön sisäisten ja luottoluokituslaitosten pääomavaatimuksista. Jälleenvakuutuskustannusten on oltava pääomakuluja pienemmät.

Luonnonkatastrofien, suurvahinkojen todennäköisyyden ja jälleenvakuutuksen tarpeen analysoinnissa vahinkovakuutus tekee yhteistyötä ulkoisten neuvonantajien kanssa. Näissä analyyseissä käytetään kahta erilaista lähestymistapaa:

Home To Sampo.com